Ruostumaton teräs 100 vuotta

1 Posted by - 08.08.2013 - Ammattikeittiölaitteiden huolto, Kestävä kehitys ja energiatehokkuus, Työturvallisuus ja ergonomia, Vinkkejä ammattikeittiölaitteiden käyttöön

Ruostumaton teräs ammattikeittiössäPiirros_aaltovati

–       erilaiset materiaalit ja niiden ominaisuudet

–       ympäristöseikat

–       asennuksessa ja käyttöönotossa huomioitavaa

–       pintojen puhdistus ja hoito

 

Ruostumaton teräs materiaalina

Ruostumaton teräs on yleisin ammattikeittiöissä käytetty pintamateriaali. Suosion syynä ovat hyvän korroosionkestävyyden lisäksi hygieenisyys, helppo puhdistettavuus, paloturvallisuus sekä pitkä elinkaari. Materiaalista käytetään yleisesti myös lyhennettä rst tai puhekielen ilmaisua rosteri. Vanhan kansan termi jaloteräs on vähitellen jäänyt pois käytöstä. Ruostumattomasta teräksestä puhuttaessa tarkoitetaan seosta, jossa on rautaa ja vähintään 10,5 % kromia ja alle 1,2 % hiiltä. Useimmat materiaalit sisältävät lisäksi nikkeliä. Varsinkin aterimissa teräslaji ilmaistaan usein numeroilla 18/10 tai 18/8. Näillä tarkoitetaan kromin ja nikkelin prosenttiosuuksia seoksessa.

Ammattikeittiöissä tyypillisimmin käytettävät teräslaadut voidaan jakaa niiden kiderakenteen mukaan austeniittisiin (ei-magneettiset) ja ferriittisiin (magneettiset). Yleisimmin keittiössä käytettävä materiaali on austeniittinen laatu, jossa on kromia ja nikkeliä. Tämän rinnalla käytetään myös edullisempaa ferriittistä terästä, joka ei sisällä nikkeliä. Näiden laatujen eron voi itse tunnistaa kokeilemalla niiden magneettisuutta. Myös austeniittinen teräs muuttuu muokkaamalla magneettiseksi. Tämä selittää sen ilmiön, että lusikan ja haarukan tietyt kohdat saattavat olla heikosti magneettisia.

Kolmas keittiöissä käytettävä teräslaji on niin sanottu haponkestävä teräs, joka kuuluu austeniittisiin laatuihin ja sisältää kromin ja nikkelin lisäksi myös molybdeeniä, joka antaa sille erinomaisen korroosionkestävyyden. Haponkestävää raaka-ainetta käytetään muun muassa patojen sisäpinnoissa. Se tarjoaa hyvän suojan myös kloridipitoisia puhdistusaineita ja vahvoja happoja vastaan, joten sitä suositellaan vaativien kohteiden, kuten esimerkiksi laboratoriopöytien materiaaliksi. Vaikka korroosion on selvästi parempi kuin tavallisilla ruostumattomilla teräslaaduilla, ei haponkestäväkään materiaali ole täysin korroosiolta turvassa.

Ruostumattomassa teräksessä olevan kromin ansiosta pintaan muodostuu hapen avulla ohut kalvo, joka tarjoaa suojaa

m/s Finlandian keittiö

korroosiolta. Tämä pinnan passiivikalvo on itsestään korjautuva. Ruostumaan päässyt materiaali voidaan siis usein vielä pelastaa, mikäli vauriokohdat ovat pieniä ja niissä oleva ruoste voidaan poistaa. Itsestään korjautuvan pinnan ansiosta teräspinnoille hiomisen tai suojamuovien poiston jälkeen jääneet värierot yleensä tasoittuvat itsekseen.

Ruostumaton teräs – nimestään huolimatta – voi siis tietyissä olosuhteissa päästä ruostumaan. Vaikka ammattikeittiöt ovat kosteuden ja lämpötilan puolesta haastavia käyttökohteita, on laitteiden ja kalusteiden ruostuminen kuitenkin harvinainen ilmiö. Se vaatii käynnistyäkseen suojaavan kromioksidikerroksen vaurioitumisen siten, että pinta ei pääse itse korjautumaan reagoimalla ilman hapen kanssa. Tällainen käynnistäjä voi olla kosteissa olosuhteissa pitkään jatkuva altistus syövyttäville aineille tai suoloille. Myös teräsharja tai teräsvilla saattaa käynnistää ruostumisen, kun kyseiset työvälineet kalvon rikkomisen lisäksi jättävät ruostuvaa hiiliterästä pintaan kiinni. Ilmiöstä käytetään nimitystä vierasruoste, koska vain pinnalla oleva hiiliteräs ruostuu.

Mitä ruostuminen on?

Ruostuminen on yksi korroosion muoto, jossa rauta-atomit pääsevät veden ja hapen avulla hapettumaan ja muodostamaan teräksen pinnalle ruostetta. Teräksen ruostuminen on monimutkainen sähkökemiallinen reaktio, jonka nopeus vaihtelee ulkoisten olosuhteiden mukaan. Lämpimissä olosuhteissa ilmiö nopeutuu ja kylmissä hidastuu. Teräkseen valmistuksessa sitoutunut energia vapautuu ruostumisessa. Teräs pyrkii ennen valmistusta olevaan olomuotoonsa, malmiksi. Syöpynyt materiaali siis katoaa, eikä sitä voida palauttaa. Ruosteen tilavuus on suurempi kuin sen syrjäyttämän raudan tilavuus. Käytännössä tämän ilmiön näkee siinä, kun maali kupristelee ja pyrkii irtoamaan ruostuneen pinnan päältä.

Ammattikeittiöissä yleisesti käytettävät teräslajien vertailutaulukko

Tyypillisesti käytettävien laatujen standarditPuhekielen nimityksiäPääainesosatKorroosionkestoHintaMagneettisuus (normaalisti muokattuna)Tyypillisiä käyttökohteita
Austeniittiset teräslajitEN1.4301 (ASTM 304)Ruostumaton teräs, kromi-nikkeliteräs, 18/8-teräsRauta, kromi, nikkeli, hiiliHyvä+KeskihintainenEi-magneettinenLaitteiden pinnat ja työtasot
EN1.4436 (ASTM 316)Haponkestävä teräsRauta, kromi, nikkeli, molybdeeni, hiiliErinomainenKalleinEi-magneettinenErittäin vaativat kohteet, kuten patojen sisävaipat ja laboratoriopöydät
Ferriittiset teräslajitEN1.4016 (ASTM 430)Ruostumaton teräs, kromiteräsRauta, kromi, hiiliHyväEdullisinMagneettinenPinnat, jotka altistuvat veden ja suolan vaikutuksille.

Ruostumattomat teräslaadut poikkeavat toisistaan koostumuksen lisäksi myös pinnan viimeistelyn suhteen. Asialla on harvoin merkitystä keittiön valmistuslaitteissa, mutta salin puolella mietitään usein ratkaisuja, joissa jakelukalusteiden ja niiden ympärille tulevien teräspintojen ulkonäkö sointuvat yhteen. Ammattikeittiölaitteissa ja -kalusteissa lähes kaikki näkyvät pinnat ovat nykyään hiottuja tai harjattuja teräslajeja. Näiden avulla pinnoista on saatu hyvin kulutusta kestäviä ja helposti puhdistettavia. Hiotussa ja harjatussa pinnassa pienet ja naarmut ja sormenjärjet eivät tule niin häiritsevästi esille kuin kiiltävillä materiaaleilla. Katseelta piiloon jäävissä pinnoissa, kuten kaappien sisäosissa ja kalusteiden takaseinissä käytetään usein vähemmän kiiltävää levyä. Kiiltävän materiaalin käyttö on vähentynyt ja rajoittuu usein jakelukalusteiden yksityiskohtiin, kuten ylärakenteisiin ja valaisimien suojiin.  Myös uunikammioiden sisäosat tehdään usein kiiltävästä materiaalista. Tällä haetaan sekä hyvää paistotulosta että helppoa puhdistettavuutta.

Esimerkkejä ammattikeittiöissä käytettävien teräsmateriaalien pinnan viimeistelystä

Hienohiottu pintaHarjattu pintaSileä, hieman kiiltävä pintaKiiltävä pinta
Esimerkkejä käyttökohteistaLaitteiden ja kalusteiden näkyvät pinnatLaitteiden ja kalusteiden näkyvät pinnatLaitteiden ja kalusteiden ei-näkyvät pinnat. Kaappien sisäosat, kalusteiden ja laitteiden takaseinät.Uunien sisäkammiot ja johteet. Jakelu- ja tarjoilukalusteiden yksityiskohdat, kuten yläosat ja valaisimien suojat.
Esimerkkejä standardeistaEN 2K
ASTM 4
EN 2J
ASTM 6
EN 2B
ASTM 2B
EN 2P, EN 2R
ASTM 8, ASTM BA
Ruostumaton teräslevy kiiltävä pinta EN-2R

Ruostumaton teräslevy, kiiltävä pinta (EN-2R)

Ruostumaton teräslevy, himmeä pinta (EN-2B)

Ruostumaton teräslevy, himmeä pinta (EN-2B)

Ruostumatonta terästä oleva levy. Pinnan viimeistely hienohiottu (EN-2K).

Ruostumaton teräslevy, hienohiottu pinta (EN-2K)

Ruostumattoman teräksen elinkaari on pitkä

Ruostumattoman teräksen valmistus tapahtuu suurissa lämpötiloissa, joten se vaatii runsaasti energiaa. Lisäksi valmistukseen tarvitaan arvokkaita metalleja kuten nikkeliä ja kromia. Ruostumattoman teräksen elinkaari on pitkä, joten se on usein ekotehokkain valinta tuotteisiin, joilta vaaditaan pitkää käyttöikää ja korroosionkestävyyttä. Tyypillinen tällainen kohde on ammattikeittiö. Yhtenä ruostumattoman teräksen etuna on sen lähes 100 % kierrätettävyys. Tehokkaan kierrätysjärjestelmän ansiosta yhä suurempi osa vapautuvasta materiaalista saadaan hyötykäyttöön ja merkittävä osa sulattamojen raaka-aineista on kierrätysperäistä.

Ammattikeittiölaitteilla on ollut jo pitkään toimiva kierrätysjärjestelmä, jonka ansiosta keittiöistä vapautuvat laitteet ja kalusteet voidaan toimittaa tehokkaasti ja taloudellisesti sulatettaviksi ja sitä kautta uudelleen kiertoon. Yksi ruostumattoman teräksen ympäristönäkökohtia on se, että materiaali ei vaadi pintakäsittelyä. Tämä vähentää sen ympäristörasitusta sekä valmistuksessa että itse käytössä huoltotarpeen rajoittuessa pintojen puhdistukseen.

Ruostumaton teräs on niin sanottu elintasometalli, jonka hinta elää voimakkaasti maailman talouden tahtiin. Hintakehitys seuraa tarkkaan nikkelin maailmanmarkkinahintaa ja vuosittaiset vaihtelut saattavat olla kymmeniä prosentteja.

Ruostumattoman teräksen hoito ja puhdistus

Oheiset ohjeet on tarkoitettu yleisiksi Metos-tuotteiden ammattikeittiökäyttöä koskeviksi ohjeiksi. Jokaisen käyttäjän on varmistuttava käytössään olevien laitteiden ja kalusteiden käyttöohjeiden noudattamisesta sekä työturvallisuuden huomioimisesta. Vaikka ohjeet on laadittu erityistä huolellisuutta noudattaen, ei niitä välttämättä voida soveltaa kaikkiin olosuhteisiin. Metos pidättäytyy vastuusta koskien oheisten ohjeiden noudattamisen aiheuttamaa vahinkoa, vauriota tai menetystä.

Asennustöissä ja käyttöönotossa huomioitavaa

Lähes kaikki kalusteet ja merkittävä osa laitteista toimitaan ammattikeittiöihin siten, että teräspinnoissa on valkoinen suojamuovi. Nämä muovit kannattaa poistaa vasta juuri ennen loppusiivousta, jolloin vältytään asennustöiden aiheuttamilta vaurioilta. Suojamuovin alta paljastuva pinta saattaa olla väriltään ja kiilloltaan hieman erilainen kuin sen vieressä oleva suojaamaton pinta. Nämä erot tasoittuvat yleensä varsin nopeasti itsestään. Samoin pöytien kulmissa eri sävyisinä erottuvat hiomajäljet ovat muutaman päivän jälkeen kadonneet. Suojamuovit suositellaan aina poistettaviksi myös sellaisista pinnoista, jotka eivät tule näkyviin. Paras lämpötila-alue muovien poistamiseen on 0…+30° C. Mikäli muovit altistuvat lämmölle tai pitkäaikaiselle suoralle auringonvalolle, saattaa niiden liima kuivua ja tehdä muovien poistamisen työlääksi. Liiman teho saattaa myös heiketä, jolloin irralleen jääneet muovit saattavat ajan kuluessa altistaa laitteen pinnan niin sanotulle rakokorroosiolle.

Keittiöissä tehtävien isompien asennustöiden ja saneerausten ajaksi pöytätasot suositellaan suojattavaksi. Helpoiten tämä onnistuu sijoittamalla tasojen päälle vanerilevyt ja teippaamalla ne paikoilleen. Teipit kannattaa kiinnittää kalusteiden ei-näkyviin pintoihin, sillä jotkut liimat saattavat ajan kuluessa kuivua niin tiukkaan, että teippien poistaminen on työlästä. Pöytätasoja ei ole mitoitettu suurille pistekuormille, joten niitä ei saa milloinkaan käyttää työkalujen laskualustoina tai asennustelineinä. Erityisesti tulee välttää hitsausroiskeiden ja hionnasta aiheutuvan kipinöinnin joutumista teräspinnoille. Näistä on usein seurauksena näkyvät muutokset pinnassa ja alkava ruostevaurio, joka saattaa kosteuden kanssa vaurioittaa laajempia pintoja. Hiiliterästä olevia esineitä, kuten esimerkiksi ruuveja tai nauloja ei tule jättää teräspinnoille. Päästessään kosteuden kanssa tekemisiin, nämä vierasesineet saavat herkästi ruostumisen alulle. Tämä niin sanottu vierasruosteilmiö on usein havaittavissa altaiden pohjalla, jonne on veden lisäksi jäänyt myös hiiliterästä olevia esineitä.

Asennusta seuraavan loppusiivouksen yhteydessä tulee käyttää pesuainetta, joka soveltuu ruostumattomille teräspinnoille. Useimmat pesusta alkuun lähteneet vauriot ovat seurausta liian väkevästä annostelusta ja/tai siitä, että pinnat on pesuaineen levittämisen jälkeen huuhdeltu huolimattomasti. Usein lattioiden pesussa saatetaan käyttää pesuaineita, jotka eivät sovellu teräspinnoille. Mikäli näitä aineita pääsee kalusteisiin tai laitteisiin, on ne huuhdeltava välittömästi pois.

Erityistä huolellisuutta on kiinnitettävä laasti- ja sementtiroiskeiden poistamiseen teräspinnoilta. Näihin suositellaan fosforihappoa sisältävää pesuainetta ja huuhtelua puhtaalla vedellä. Normaaleja laastinpoistoon käytettäviä menetelmiä, kuten teräviä työkaluja eikä suolahappoa sisältäviä puhdistusaineita saa koskaan käyttää ruostumatonta terästä oleville pinnoille. Mikäli suolahappoa sisältävää ainetta pääsee teräspinnalle, on se välittömästi huuhdeltava pois.

 Ruostumattoman teräksen päivittäinen hoito ja puhdistus

Ruostumaton teräs on ammattikeittiössä helppohoitoinen materiaali, joka tarpeen mukaisesti puhdistettuna auttaa varmistamaan halutun hygieniatason. Vaikka teräspinta kestää erinomaisesti myös pitkäaikaista kosketusta veden kanssa, suositellaan pintojen kuivaamista pesun jälkeen. Näin vedessä olevat aineet, kuten kalkki, rauta ja orgaaninen humus eivät pääse kuivumaan pintaan. Nämä ylimääräiset aineet saattavat pitkäaikaisen altistumisen jälkeen tehdä pinnasta kiillottoman ja harmaan. Lisäksi ne tarjoavat tartunta-alustan pölylle, rasvalle ja mikrobeille.

Erityistä huolellisuutta kannattaa noudattaa puhdistusaineiden valinnassa ja niiden annostelussa. Ammattikeittiöissä käytettävät pesuaineet sisältävät nykyään varsin harvoin komponentteja, jotka vaurioittavat teräspintoja. On kuitenkin huomioitava, että sinällään harmittomatkin puhdistusaineet saattavat aiheuttaa hankalasti puhdistettavia tahroja tai jopa vaurioita, mikäli niitä annostellaan väärin. Pesuaineen oikea annostelu ja pintojen huolellinen huuhtelu ovat pesun kulmakiviä.

Hankalampia vaurioita, kuten pinnan syöpymiä poistettaessa joudutaan turvautumaan hankaustahnoihin ja -pesimiin ja -sieniin. Näiden käytössä tulee tarkkaan katsoa pinnan harjaus/-hiontasuunta. Liikuttamalla edestakaisin liikkein sientä pintakuvioinnin suuntaisesti pinnasta saadaan mahdollisimman hyvin alkuperäistä muistuttava. Markkinoilla olevat muovista valmistetut hankauspesimet ovat pinnan kannalta hellempi vaihtoehto kuin hankaussienet. Pienempien vaurioiden korjausta kannattaa aluksi kokeilla muovisella hankauspesimellä ja siirtyä tarvittaessa järeämpiin puhdistusmenetelmiin. Hyvä keino on kokeilla välineiden tehoa ensin piiloon jääviin kohtiin, kuten esimerkiksi kalusteen takaseinään.

Laitteiden säännöllinen ja huolellinen puhdistus auttaa havainnoimaan pintojen vauriot. Näin vauriot voidaan korjata pienin toimenpitein ja aiheuttaja voidaan poistaa. Oikein hoidettuna ”teräs on ikuista”. Pinta usein kuluu, naarmuuntuu ja patinoituu, mutta itse teräsrakenne palvelee ammattikeittiöissä vuosikymmeniä.

Yleisimmät ruostumattoman teräksen puhdistukseen soveltuvat aineet ja menetelmät

Suositeltavia normaaliin pesuun

  •  Pehmeät sienet ja mikrokuituliinat
  • Yleispuhdistusaine
  • Ruostumattoman teräksen hoitoaineet (erityisesti sormenjälkien poistoon)
  • Kloridittomat lasinpesuaineet (erityisesti peilikiiltäville teräspinnoille)

Suositeltavia tahrojen poistoon ja muuhun erikoispesuun

  •  Sitruunahappopitoinen pesuaine, (kalkkisaostumille)
  • Laimennettu etikka, hajun takia ei kovin käyttökelpoinen (kalkkisaostumille)
  • Emäksinen kahvinkeittimen puhdistusaine (kahvijäämät)
  • Alkoholipohjaiset liuottimet (liimatahrat)

Suositeltavia erikoispuhdistukseen, mutta käytettävä erittäin huolellisesti

  • Hankaustyynyt ja hankauspesimet
  • Hankaustahnat, hankauspastat

Ei saa käyttää

  • Hankausjauheet (naarmuttavat pintaa)
  • Hopeanpuhdistusaineet (syövyttävät pintaa)
  • Suolahappoliuokset (vaurioittavat pintaa ja aiheuttavat ruostumista)
  • Voimakkaat hapot (jotkut hapot saattavat syövyttää pintaa)
  • Teräsvilla (naarmuttaa pintaa ja aiheuttaa ruostumista)
  • Hiekkapaperi (naarmuttaa pintaa)

Yleisimmät ruostumattoman teräksen vauriot ja niiden korjaaminen

  
Teräspinnan vaurioMahdollinen aiheuttajaKorjaava toimenpide
Pinnassa pesun jälkeen näkyvät ”sateenkaaren” värit.Kyseessä ei ole korroosion aiheuttama vaurio, vaan mineraalien, korkean lämpötilan ja neutraalin veden yhteisvaikutuksesta syntyvä pinnan värjäytyminen.Värin muodostuminen voidaan estää riittävällä pesuaineen annostuksella. Hankalammat värjäytymät lähtevät happamalla kalkinpoistoaineella.
RuostepilkutKeittiössä suoritetut metallin hitsaus- tai leikkuutyöt, joiden yhteydessä metallipartikkeleita on päässyt lentämään pinnoille. Hieman harvinaisempi aiheuttaja on vesijohtoverkoston kautta tulevat rautahiukkaset.Voidaan korjata nestemäisellä hankausaineella ja -sienellä. Kaada hankausainetta sieneen. Hio pintaa edestakaisilla hankausliikkeillä samansuuntaisesti kuin pinnan harjaus-/hiomasuunta. Myös fosforihappopitoinen ruostumattoman teräksen puhdistusaine soveltuu vaurion korjaamiseen.
Ruostuminen yhdestä kohdastaRuostuva materiaali on päässyt kosketuksiin pinnan kanssa. Esimerkiksi pintojen päällä kuivavat valurautaiset astiat tai altaaseen unohtunut rautanaula voivat yhdessä kosteuden kanssa aiheuttaa korroosiota.Voidaan korjata nestemäisellä hankausaineella ja -sienellä tai -pesimellä. Kaada hankausainetta sieneen tai pesimeen. Hio pintaa edestakaisilla hankausliikkeillä samansuuntaisesti kuin pinnan harjaus-/hiomasuunta. Myös happopesu tai fosforihappopitoinen ruostumattoman teräksen puhdistusaine soveltuvat vaurion korjaamiseen.
Isommat ruostevauriot laajoilla pinnoillaLiian väkevinä annoksina käytetty ja/tai huuhtelematta jäänyt runsas pesuainemäärä.Isompien vauriokohtien korjaaminen hankaustahnoilla on työlästä ja korjausjäljet jäävät herkästi näkyviin. Pinta on kuitenkin käyttökelpoinen kunhan korroosio saadaan poistettua. Laajat pinnat tulee korjata ruostumattomalle teräkselle tarkoitetuilla hiomavälineillä.
Harmaat pilkutKalkkipitoinen vesi, joka on kuivunut pinnalle.Voidaan poistaa parhaiten happopesulla. Tietyt yleispuhdistusaineet auttavat ongelman torjumisessa, mutta heikosti emäksisten pesuaineiden teho ei aina riitä pilkkujen poistoon.
Vaaleat syöpymätPintoihin kuivunut ruokasuola. Suolan lisääminen kylmään veteen voi saada korroosiota aikaan myös patojen ja kypsennysastioiden pohjassa.Voidaan yleensä poistaa normaaleilla teräspinnoille tarkoitetuilla pesuaineilla.

Ruostumattoman teräksen historia on mielenkiintoinen

Nykyään käytössä olevan ruostumattoman teräksen historia ulottuu 1900-luvun alkuun, jolloin Englannissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa tehtiin havaintoja siitä miten teräksen kestävyyttä voitiin parantaa lisäämällä siihen kromia ja muita metalleja. Kehitystyötä tehtiin rinnakkain eri maissa, joten yhtä keksijää, kotimaata ja yksiselitteistä syntymävuotta keksinnölle ei voida nimetä. Ennen näiden määrittämistä pitäisi myös päättää mitä ruostumattomalla teräksellä tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Yksi merkittävä askel ruostumattoman teräksen keksimisessä otettiin vuonna 1821, kun ranskalainen Pierre Betrthier keksi kromin ja korroosionkeston välisen yhteyden. Keksintö jäi kuitenkin puolitiehen, sillä tuolloin valmistetut seokset sisälsivät liikaa hiiltä. Materiaalin kaupallisen hyödyntämisen kannalta merkittävimmät patentit ruostumattomalle teräkselle myönnettiin vuonna 1912. Tuota vuotta pidetään usein ruostumattoman teräksen syntymäajankohtana, vaikka erilaisia kromia ja nikkeliä sisältäviä terästuotteita oli tuotu markkinoille jo aiemmin. Yhtenä syntymäpäivänä voidaan pitää myös päivämäärää 20.8.1913, jolloin englantilaislaboratoriossa sulatettiin kaupalliseen käyttöön ensimmäinen erä martensittista terästä. Samana vuonna Saksassa ja Yhdysvalloissa sulatettiin erät austeniittista ja ferriittistä terästä.

Läpimurron uusi materiaali teki vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ruostumattoman teräksen historiassa mainitaan usein keksinnön liittyvän käsiaseiden kehitystyöhön. Tämä tarina juontaa juurensa vuoteen 1912 ja Englannin Sheffieldiin. Harry Brearley -niminen terästuotteiden kehittäjänä kunnostautunut asiantuntija sai tehtäväkseen kehittää aseisiin paremmin kulutusta kestäviä piippuja. Tätä ominaisuutta haettaessa syntyi oivallus – kromin lisääminen lisäsi terässeoksen korroosionkestävyyttä.

Kaikkien hyvien keksintöjen alkufraasi ”jo muinaiset egyptiläiset” voidaan liittää myös teräksen historiaan. Ruostumaton teräs oli muinaisten egyptiläisten käytössä jo paljon ennen kaivosteollisuuden ja terässulattojen keksimistä. Raaka-aineen he saivat suoraan taivaalta, sillä maahan pudonneissa meteoriiteissa oli noin yhdeksän prosenttia nikkeliä. Kun materiaalia opittiin keräilyn lisäksi myös työstämään, valmistettiin siitä muun muassa amuletteja ja työkaluja.

Pohjoismaissa terästuotannon uranuurtajia olivat ruotsalaiset. Avesta ja Sandvik aloittivat ruostumattoman teräksen valmistuksen jo 1920-luvulla. Suomessa tuotanto alkoi vuonna 1976 Outokummun Tornion tehtaalla. Metoksen levysepät hallitsivat ruostumattoman teräksen käytön jo 1920-luvulla ja yritys on ollut yksi ensimmäisistä ohutlevyjen työstön opetelleista tehtaista maassamme. Ensimmäiset Metoksen tuota uutta materiaalia hyödyntävät tuotteet olivat todennäköisesti elintarviketeollisuudelle toimitettuja työpöytien kansia. Aivan ensimmäisen toimituksen kerrotaan menneen OTK:n margariinitehtaalle. Maamme ammattikeittiöt olivat tuolloin vielä kehittymätön toimiala, joten ensimmäiset ruostumatonta terästä olevat kalusteet ja laitteet löysivät tiensä Suomen keittiöihin vasta 1930-luvun puolella.

Pioneerina ruostumattoman teräksen työstämisen opetellut Metos nousi muutaman vuosikymmenen jälkeen maamme suurimmaksi sitä hyödyntäväksi tehtaaksi. Metoksen perustaja Aare Leikola tutustui metallituotteiden valmistusmenetelmiin ja materiaaleihin vieraillessaan opintomatkalla Yhdysvalloissa 1920-luvun alussa. Tiettävästi hän tuolla matkallaan tutustui ensimmäisen kerran ruostumattomaan teräkseen. Suomeen palattuaan hän perusti vuonna 1922 Metoksen (yritysnimi oli tuolloin Oy Metalliteos). Tuolloin vielä harvinaisesta materiaalista tuli Metokselle sekä rikkaus että rasite. Pula-aikoina ruostumattoman teräksen menekki oli jatkuvasti suurempi kuin raaka-aineen tarjonta. Tuontilisenssien puuttuminen hillitsi yrityksen kasvusuunnitelmia. Ennen Metoksen kehittämää ohutlevyosaamista ruostumaton teräs alkoi valloittaa kotitalouksia keittiövälineiden muodossa. Rohkeana kokeilijana toimi Hackmanin Sorsakosken tehdas. Ensimmäinen materiaalierä saapui Sandvikilta Sorsakoskelle jo vuonna 1923 ja ensimmäiset aterimet siitä valmistettiin vuoden 1924 alussa. Metoksen ja Hackmanin, kahden pioneerin, tiet kohtasivat vuonna 1994, kun Metos ja Hackmanin suurkeittiöpuoli yhdistettiin, syntyi Hackman Metos Oy Ab. Perinteet ovat kantaneet näihin päiviin saakka, sillä Metoksen kalustetehdas sijaitsee Sorsakoskella ja käyttää Hackman-nimeä.

Kiinnostuitko historiasta? Ruostumaton teräs – merkkipaaluja historiasta -taulukko löytyy tästä linkistä.

Metoksen teräskalusteiden tuotevalikoimaan pääset tästä linkistä.

Teksti: Juho Mäyry, Metos

LÄHTEITÄ:

www.euro-inox.com

www.stainless-steel-world.net

Kokkonen Jouko. Kuin Hackmanin hyllyltä. Sorsakosken tehtaan työperinnekirja. Jouko Kokkonen ja Sorsakoski-Seura ry, 2005

Taulavuori Tero, Kyröläinen Antero, Manninen Timo. Ruostumattomat teräkset. teknologiainfo Teknova Oy. 2012.

Corrosion Handbook. Outokumpu Oyj. 2009.

Cobb Harold M. The History of Stainless Steel. ASM International. 2010.

Aldersey-Williams Hugh. Heaven Sent. Crafts Magazine. March/April 2013.

 

No comments